Karsin vaatekaapistani 50% - tältä näyttää minimalistinen vaatekaappi

Vihasin konmarittamista. Pidin minimalismia vain yhtenä syynä heittää tavaraa pois ja ostaa parempaa tilalle. En koskaan ajatellut, että tulisin karsimaan vaatekaappiani. Lähdin kuitenkin tutkimaan minimalistista vaatekaappia Pro gradu -tutkielmassani ja ajattelutapani muuttui.

Artikkelin teksti ja kuvat: Elsa Hietanen

Lue aiheesta lisää minimalistisen kapselivaatekaapin oppaasta.

RISTIRIITAISET SYYT JOHTIVAT MINIMALISMIN TUTKIMISEEN

On kolme syytä sille, miksi halusin tutkia minimalismia pukeutumisessa: kiinnostus, epäilys ja kateus.

Jo lapsena lempiaktiviteettejani olivat huoneeni kaappien ja laatikoiden järjestely. Voisin sanoa olevani aina ollut mieltynyt siisteyteen ja järjestykseen. Olen nähnyt, että aihe on alkanut viime vuosina kiinnostaa myös ihmisiä ympärilläni, mikä on vahvistanut päätöstäni aiheeseen tarttumiseen.

Kiinnostustakin voimakkaampaa oli epäilys. Olen suhtautunut hyvin varauksellisesti ostolakkoihin ja vaatekaapin karsimiseen. Karsastan ajatusta siitä, että minimalistinen käyttäytyminen rinnastetaan usein ekologiseen kulutuskäyttäytymiseen. Millaiseen ekokäytökseen edes kuuluu vaatteiden ylenpalttinen pois heittäminen, jos kaikkein ekologisin teko on pitää huolta ja käyttää niitä vaatteita, joita jo omistaa?

Edellä olevasta syystä johtuen olen kokenut, ettei minulla ole oikeutta karsia. Ajattelin, että minun on siedettävä ne virheet, joita olen kuluttamisessani tehnyt pitämällä kiinni vaatteista, joita en oikeastaan edes käytä. Tämä taas on johtanut kateuteen. Olen ollut kateellinen siitä, että muut ovat pystyneet siihen, mihin en uskonut itse pystyväni: karsimaan vaatekaappiaan kohti omaa ihannetta sisältäen vain kaikkein käytetyimmät lempivaatteet.

Kuten niin usein epäilyksen ja kateuden tunteissa, on niiden otteella tapana heiketä, kun niitä kohti ottaa tietoisesti askelia. Näin kävi omallakin kohdallani. Kieltämisen ja aiheen välttelyn sijaan kokeilin minimalistista vaatekaappia itse.

---

AJATTELIN, ETTÄ MINUN ON SIEDETTÄVÄ NE VIRHEET, JOITA OLEN KULUTTAMISESSANI TEHNYT PITÄMÄLLÄ KIINNI VAATTEISTA, JOITA EN OIKEASTAAN EDES KÄYTÄ.

100 POISTOA KOHTI PIENINTÄ MAHDOLLISTA VAATEKAAPPIA

Näin tein tutkimukseni: 100 päivän ajan poistin vaatekaapistani yhden vaatteen päivässä. Samaan aikaan vaatteiden tulovirrat olivat tyrehdytettyinä vaatteiden ostolakon avulla. Lähtötilanne oli sen vuodenajan eli syksy-talvikauden 108 vaatteen kokoinen arkivaatekaappi. Sisäkäyttöisen arkivaatekaappini koko kaikki kaudet mukaan laskettuna yhteensä oli noin 200 vaatetta, joiden lisäksi vaatekaapeissani majaili noin 250 muuta vaatetta ja asustetta kuten alusvaatteita, sukkia, ulkovaatteita ja kenkiä sekä noin 30 korua.

Poistojen jälkeen vaatekaappiini jäi jäljelle 8 vaatetta - katso video. Käytin pienintä mahdollista vaatekaappia yhden viikon, jonka aikana inhosin vaatteiden valitsemista ja ylle kiskomista. Päivittäisestä pukeutumisesta oli valahtanut pois kaikki värit - kirjaimellisesti, mutta myös tunnetasolla. Totesin, että tämä on kyllä pienin mahdollinen arkivaatekaappi, mutta ei toimiva eikä ainakaan mielekäs ja iloa tuottava.

100 päivän karsimisprosessin aikana yksi arkivaate päivässä valittiin pois käyttövaatekaapista. Vaatteita ei poistettu kokonaan tutkimusjakson aikana, vaan laitettiin sivuun muovisiin säilytyslaatikoihin.

TÄMÄ ON KYLLÄ PIENIN MAHDOLLINEN ARKIVAATEKAAPPI, MUTTA EI TOIMIVA EIKÄ AINAKAAN MIELEKÄS JA ILOA TUOTTAVA.

24 VAATTEEN MINIMALISTINEN KAPSELIVAATEKAAPPI

Vaatekaapin pohjalukemien jälkeen otin vaatteita 8 kappaleen erissä takaisin. Ensin niin, että vaatteita oli 16 ja sitten 24. Ja tähän lukemaan huomasin olevani tyytyväinen. Se oli tarpeeksi suuri mutta pieni määrä vaatteita, sopiva toisinsanoen. Pukeutuminen oli vaivatonta ja helppoa, mutta siinä säilyi vaihtelu ja innostus. Yksikään vaate ei myöskään ollut vaarassa hautautua pinon alimmaiseksi. Vaatteet todella olivat käytössä eivätkä vain vaatekaapin täytteenä.

Aloin toteuttaa minimalistista kapselivaatekaappia arjessani. Kun kaipasin lisää vaihtelua, shoppailin säilössä olevia vaatteitani ja vaihdoin toisia vaatekappaleita esille ja toisia taas laatikoihin lepäämään sekä katseelta että käytöltä. Tauon jälkeen käyttöön nostetut vaatteet tuntuivat kuin uusilta. Tunne oli jotain, mitä en ollut koskaan kokenut vaatekaappini parissa, vaikka kuinka olin yrittänyt shoppailla aiemminkin.

Rekillä on noin puolet esillä olevasta 24 vaatteen minimalistisesta kapselivaatekaapista. Loput käytössä olevan kapselin vaatteet ovat vaatehuoneen hyllyillä.

Vaatteita oli enimmillään säilössä 8 muovilaatikossa. Käyttövaatekaappi koostui 24 vaatekappaleesta.

TARVITSENKO TODELLA NÄIN PALJON?

Hyvin pian alkoi erottua, mitä vaatteita yksinkertaisesti en kaivannut takaisin muovilaatikoista rekille ja vaatekaapin hyllyille. Vähitellen siirsin tyystin syrjään, sinisiin tiedät-kyllä-mihin-kasseihin, unohtamiani vaatteita tai niitä, joiden pukeminen tuntui jopa vastenmieliseltä. Olin aloittanut karsimisen pienin askelin ja voi pojat se tuntui hyvältä. Jokaisen pois laittamani vaatteen myötä fokukseni lempivaatteissani vahvistui. Koin, että vähemmän vaatteita edustaa minua sekä tyyliäni voimakkaammin kuin yksikään uusi vaatehankinta oli tehnyt.

Yhtenä kesäpäivänä päässäni naksahti. Ahdistuin tavaroiden pyörittelystä ja laatikoiden nostelusta. Ahdistuin huolesta, jota minulle kallisarvoiset vaatteeni tuottivat. En jaksanut omistaa enää paljon. En jaksanut huoltaa enää niin paljon. Ja niin poistin kerralla niin monta vaatetta, että jäljellä oleva vaatekaappini on vain puolet entisestään. Olin poistamisen puuskaani ennen leikitellyt ajatuksella, että vaatteitani varastoivien 8 muovilaatikon (tilanne helmikuussa 2022) sijaan laatikoita voisikin olla puolet vähemmän. “No mutta enhän minä ja miksi nyt luopuisin ja runsas vaatekaappihan on aina ollut mun juttu”, olin yrittänyt jarrutella itseäni. Enää en jarrutellut. Kyllä en tarvinnut näin paljon. En tarvinnut, enkä enää halunnut.

TAUON JÄLKEEN KÄYTTÖÖN NOSTETUT VAATTEET TUNTUIVAT KUIN UUSILTA.

Tietoisuus omista lempivaatteista on lisääntynyt minimalistisen vaatekaappiprojektin aikana. Osaan tarkalleen nähdä ja määritellä, millaiset vaatteen yksityiskohdat tekevät siitä minulle sopivan vaatteen.

TILANNE NYT: 200 VAATTEESTA 100 VAATTEESEEN

Tämä on tahmean makea klisee, jonka voi kuulla varmasti jokaisen minimalistin haastattelusta: olen nyt tyytyväisempi vaatekaappiini kuin olen koskaan ollut.

Olen tullut entistä tietoisemmaksi siitä, missä vaatteissa viihdyn. Eikä vain vaatekappaleiden kuvauksen ylätasolla kuten “neule ja suorat housut”, vaan osaan tarkalleen nähdä ja määritellä, millaiset vaatteen yksityiskohdat tekevät siitä minulle sopivan vaatteen. Suorat housut aina yksivärisenä, etulaskoksilla ja ryhdikkäällä kankaalla. Neule aina vähintään 50% villaa, o- tai poolopääntiellä ja tarpeeksi väljänä. Kun olen käynyt läpi näin suuren vaatemäärän ja nähnyt vaivan niiden jälleenmyynnissä (osa urakasta vielä edessä, puuh), en ole valmis kelpuuttamaan vaatekaappiini enää yhtäkään “ihan kivaa” tulokasta.

Täydellinen tai ei mitään. Minimalistinen vaatekaappi on tullut jäädäkseen.

TÄYDELLINEN TAI EI MITÄÄN.